Siinä minä olen, jylhästi lasivitriinin päällä kuin leijona konsanaan.Tulin nykyiseen kotiini parisen viikkoa sitten.Se omistaja-tyyppi sanoi, että oli tosin iloinen mun saamisesta, koska se oli kuulemma odottanut sitä hetkeä kymmenen vuotta.Aluksi homma oli aika toivotonta, kun en shokissani syönyt enkä juonut oikein mitään.Yhtäkkiä mut vain vietiin pois kissakaverieni läheltä jossain ihmeen kantokopassa, jota joku puolitoista metrinen hyypiö kantoi.Nyt olen todennut jo paikan varsin siistiksi, sisarusten kanssa en pääse leikkimään mutta ne uudet ihmiset lankeavat kuin polvilleen edessäni! Tai no...pitää niitä aina vähän suostutella, mutta joka tapauksessa.Se pienin niistä jonka kanssa kaveeraan eniten rapsuttaa minua aina kun haluan.Häädän sen tahallani pois tietokoneen äärestä juuri silloin kun se tekee jotain tärkeää, enkös olekin viekas, hähää!Aamulla kun herään, vaadin siltä rapsutuksia.Se haluaisi aina herättyään mennä ensin siihen pieneen huoneeseen jonka ovessa lukee 'WC' mutta ihan kuin minä nyt sitä sinne päästäisin :P Menen aina oven väliin, eikä se kehtaa laittaa sitä ovea kiinni koska pelkää että minua sattuisi.Sitten se rapsuttaa minua, mutta se kehveli kerkeää aina jossain välissä sinne kumman WC:hen silloin kun alan kehräämään, epäreilua!Ja sitten kun se tulee sieltä pois, niin pujottelen sen jalkojen välistä ja astun varpaiden päälle ettei se vaan pääse karkaamaan.

Se joutuu silittämään minua samalla kun se yrittää syödä, enkä päästä sitä menemään silloinkaan kun sillä on kiire.Sitten se avaa sen eteisessä olevan oven, silittää mun päätä ja katoaa mystisesti seitsemäksi tunniksi.Sillä välin minua leikittää  se toinen pitkähiuksinen omistaja.Aina kun se pienempi tulee kotiin niin se kysyy missä mä olen, eikös ole outo tyyppi?Niin sille sanoo koulussa kuulemma kaikki, mut ei se sitä haittaa.Se sanoi että siitä on kiva olla outo, ja että se ei ainakaan ole samanlainen kuin muut, että siitäs saitte!Minä en ole vielä päässyt siitä eteisen ovesta katoamaan, mutta se sanoi että pääsen siitä joskus ensi kuussa.Hui...jännittää kamalasti!Tai siis eihän minua pelota tai mitään, ei missään nimessä, olenhan rohkea kuin Tarzan, viidakon kuningas.!Ne tyypit on kyllä tosi mukavia, pitää myöntää.Mutta ne aina hokee kuinka 'nätti' mä oon, mut siis, enhän mä mikään nätti oo, mä oon komee!Niitä on niiden kahden pitkätukkaisen lisäksi myös yksi lyhyt-tukkainen.Se on tosi pitkä ja sillä on paljon matalampi ääni kuin niillä kahdella toisella.Se tulee aina tosi myöhään kotiin joten en nää sitä kovin usein, ei me olla niin kauheesti tutustuttu mutta kyllä sekin kiva on.Ne kaks muuta aina nauraa sille että se yks oli aluksi niin mua vastaan.Se sano ettei se kauheesti haluais mua sinne mutta että ei sitä haittaakkaan.Niin se sano, mutta aina kun silmä välttää niin se haluais lelliä mua :P'

---------------------------------------------------

Tänään oli vähän vaisu päivä, se pienempi tyyppi nukku eilen niin vähän että se heräs vasta puoliltapäivin, joten en päässy härnäämään sitä aamulla :( Sitten kun se olisi taas mennyt kirjoittelemaan koneelle jotain tärkeetä, niin mä tulin kiehnään sen jalkoihin ja vaatiin rapsutusta >:D Mut se oiski kirjottanu tätä blogia, joten oikeestaan mun pitää myöntää et olin vähän pönttö...mut mistä mä sen oisin voinut tietää u_u.Eilen oli joku juttu, jota ne sano jouluks.Ne sano ettei voinu mun takiani hankkia kuusta, koska oisin kuitenkin satuttanut itseni kuuseen, tai toisin päin.Luuleeko ne muka että olisin ollut niin tyhmä että oisin itteni satuttanut?Totta kai kissat hyppää kuuseen aina vaan siks että sille pahalle kuuselle joka tulee niiden reviirille kävis huonosti!No, sit sinne mun oman viidakon nurkkaan oli kasattu semmonen ihme kasa jotain rapisevia kökköjä.Mä pureskelin niissä olevia naruja mutta mun omistaja kielsi, se ois ollu niin kivaa :( Se toinen pitkätukkanen päivitteli sitä ettei niillä ollu paljon niitä "kökköjä" sille pienemmälle, koska mä olin kuulemma jo yks lahja eikä ne ois enää sen ikäselle keksiny mitään mieluista, mut se pieni vaan hymyili.Sit se jako kaikki ne jutut, ja avas omansa.

Se ei arvellu että sais niin paljon lahjoja kun ei se edes toivonut mitään muuta kuin mua!Se sai ruudulliset pitkät punk-tyyliset hanskat, kaks jotain manga-juttua ja sitte kolme pakettia tryffeleitä.Sit se vei kaikki ne hienot jutut jotka oli niiden lahjojen päällä roskiin, ja ne mun narut kanssa, nyyh :'(.Sitten se kömpi sänkyynsä ja laitto valot pois ja oven raolleen että mä pääsisin häiritteen sitä yöllä jos tahtoisin.Mä päätinkin alkaa laukkaamaan hirmuisesti tapani mukaan, ja se oli vihanen koska siitä kuulu ihan hirvee ääni.Mut hei, en mä tajunnu et sillon ku ihmiset katoo ovien taa ei saa heitellä mattoja.No, sit jossain vaiheessa mäkin menin nukkumaan, mut sitä ennen kävin ihan pikkiriikkisen vaivaamassa sitä pienintä.Ne oli laittanut mun keltasen pahvilaatikon hyllylle niin etten mä päässy sinne, ja mä kävin pyytämässä että saisinko mä sen ystävällisesti takaisin.Se nousi pikkasen ja anto sen mulle, mä en oikein mahtunu siihen mutta mä menin siihen kutenkin.Huomenna on uus päivä, ja jos teen jotain mistä sen kannattaa kirjottaa niin näkemisiin, moikka!